Minkä nuorena varastaa

, sen vanhana omistaa. Tai myy paikallismarkkinoilla puoleen hintaan. 

Olipa kerran kolme paria kenkiä; yhden keltavalkoiset Scottin lenkkitossut, Timberlandin "aidot", moshilaisesta kenkäliikkeestä edellisellä viikolla ostetut sandaalit, sekä kadulta ostetut, auton renkaista käsitöinä tehdyt flipflopit (joilla oli aluksi todella epämiellyttävä kävellä). Kenkien yhteinen taival suomalaismiehen omistamina oli lyhyt, mutta sitäkin onnellisempi. Ukko piti niistä kovasti, ja Scottien kanssa kävi jo rutiiniksi muodostuneella aamulenkillä lähes joka aamu. Timberlandit ja flipflopit olivat sen verran lämminverisiä, että mies päätti niiden antaa nukkua ulkona joka yö, hostellin kuistilla - siinä, missä muidenkin kengät olivat, täysin turvassa muurien ja lukitun portin takana. Pihalla, jota vartioi saksanpaimenkoira ja hikinen, salskea nuori vartija. Eräänä keskiviikkoiltana ukkelilla kävi sääliksi myös lenkkitossuja, jotka yksin joutuivat nukkumaan hänen sänkynsä alla, kuumassa. Ja haisivatkin vielä. "Ne kaipaavat tuulettumista", hän ajatteli, ja päätti jättää myös Scottit ystäviensä viereen nukkumaan. Kello oli yli kymmenen illalla, ja aamulla seitsemältä olisi taas aamulenkin aika; tokkopa Scotit siinä ajassa ikäväänsä kuolisivat. Eipä ollut tyhmällä, valkoisella miehellä hajuakaan siitä, mitä tämä yhden kerran poikkeus toisi tullessaan.

Aamulla, herättyään ja lenkkivaatteet päälle vedettyään oli aika lähteä lenkille. Vaimonhakkaajapaita päälle, ja maaliset shortsit jalkaan, lasi vettä huiviin ja kuistille. Mutta; kuistilla oli yksi pari flipfloppeja, nekin tuntemattomat - ukkelin omia kenkiään ei näkynyt missään. Eipä olisi ensimmäinen kerta, kun joku olisi yön aikana siirtänyt kenkiä toiselle kuistille, sisälle, tai esimerkiksi lainannut niitä toviksi. Paikat koluttiin läpi, ja noin tunnin etsintöjen ja aamukahvin jälkeen ukkeli sai tietää hieman enemmän yöstä; yövahti oli herännyt koiran haukuntaan keskellä yötä, kun mustat, pienet kiusankappalekatulapset juoksivat ulos porteista kenkiä mukanaan ja huutaen mennessään. Liian myöhäistä; tyhmä koira ja juuri Ruususen uniltaan herännyt, pöhnäinen vartija eivät ehtineet kissaa sanoa, kun pojat, Scottit, Timberlandit, flipflopit ja brittiläistyttö Lauran vaelluskengät katosivat näköpiiristä.

Oli kyllä siisti fiilis aamulla! Tänne sitä tulee, yrittää tehdä edes jotain parantaakseen tätä päin prinkkalaa toimivaa systeemiä ja sen hoteissa kärvisteleviä, kouluttamattomia ihmisiä - ja tämän siitä saa. Mutta; saipahan joku kalliit juoksukengät - sillä ei oikeastaan ole mitään merkitystä, koska he eivät ymmärrä niiden arvoa ja myyvät ne paikallistorilla todennäköisesti 15000 TSH:llä (=7,5€). Sandaaleistakin saattavat muutaman euron saada. Valitettavasti kaupankäynti "keskiarvoihmisillä" toimii joko varastetulla tai ilmaiseksi lahjoitetulla tavaralla. Siksi en aio enää koskaan lähettää tänne vaatteita, vaan auttaa paikan päällä ja toisin keinoin. Eivät ihmiset osaa arvostaa valkoisten apua, se on vain ja ainoastaan bisnestä. Jopa ystävyyssuhteet, jotka aluksi vaikuttavat hyviltä ja jonkin arvoisilta, osoittautuvat lähes poikkeuksetta vain rahan perässä juoksemiseksi. Se on tavallaan tosi harmi, koska ihmiset ovat todella mukavia, vastaanottavaisia, ja yleensä kiinnostuneita tekemisistäsi. Mutta kunnioittaa he eivät osaa, eivätkä kiittää. Tai osaavat, mutta se maksaa. Nuoleskella he kyllä osaavat; valkoista kohdellaan ravintolassa kuin presidenttiä, mutta skeptikon veikkaus on: tipin toivossa. Ja silti tätä paikkaa rakastaa päivä päivältä enemmän. Jos Suomessa joku olisi varastanut mun kengät, suhtautuminen olisi ollut hieman eri luokkaa - täällä sen ymmärtää, koska se on niin syvällä kulttuurissa, ja ainoa opittu tapa selvitä eteenpäin, saada rahaa. Pystyn ymmärtämään, muttei se tee siitä hyväksyttävää - ja toisaalta syö viimeisiäkin luoton rippeitä ihmisiin ja yhteiskuntaan. Ja ennenkaikkea, antaa uutta, perusteltua näkökulmaa rasismin suhteen. Vaikka tämä toimintamalli ei ole missään määrin rotukohtainen, eikä missään nimessä tämän sukupolven vika, se antaa syyn olla skeptinen, kun puhutaan luottamuksesta tässä kulttuurissa eläviin ihmisiin.

Tämähän alkaa melkein olla jo kuin suoraan Jobin kirjasta... Valitusvirttä toisen perään. Ensi kerran, kun Suomessa ahdistaa ja masentaa, näitä tekstejähän voi rohmuta välipalaksi - jos sitä taas hetken osaisi arvostaa sikäläistä elämäntyyliä. Eipä nuo kengät niin hirveästi harmita, matkavakuutus kun periaatteessa korvaa uudet. Sitäpaitsi, nyt on pätevä syy jättää sunnuntaina juostava Kilimanjaro Marathon väliin (jos olisi vanhat kunnon Scottit, olisin tottakai mennyt ja piessyt kaikki paikalliset maratoonarit). Ostin tänään samanmoiset Timberlandin sandaalit kuin viime viikolla. Kuinka ollakaan, kahden tunnin päästä ensimmäinen remmi irtosi saumoistaan. Oikeesti? Oikeesti. Oikeesti!

Kengät ovat muutenkin olleet päivän sana; aamupäivästä käytiin ostamassa Msamarian muksuille suihkukengät torilta. Tällä kertaa jopa kirjoitettiin permanenttitussilla nimet niihin, jos pysyisivät vähän paremmin tallessa kuin aiemmat. Huomenna pitäisi mennä paikalliseen Hotel Keysiin tekemään vähän fundraisingia Msamarian hyväksi myymällä lasten tekemiä ranne- ja kaulakoruja. Saa nähdä, mitä siitä tulee, mutta yrittänyttä ei laiteta, ja saapahan työpäiviin vähän vaihtelua. Viikonloppu menee himmaillessa täällä Moshissa.

Tänään, torstaina 24.2 on sikäli merkittävä päivä, että tasan kolmen viikon päästä on meidän viimeinen duunipäivä (Aleksi laskee niitä joka päivä miljoona kertaa). Ja toisaalta, söin tänään todella hyvää pizzaa Deli Chezissä! Ja ensimmäisen kerran elämässäni joku minusta riippumaton tekijä esti minua menemästä lenkille.

Mistähän sitä rustaisi seuraavan valitusvirren? Siitäkö, ettei netti toimi moitteettomasti, jääkahvin hinta on noussut Union coffeessa tuhannella shillingillä, vaiko siitä, että sandaaleista irtoaa jo toinen remmi eikä palautusoikeutta ole? Siihen asti, näkemiin.

PS. Yksi Union coffeen tarjoilijoista luuli, että Suomi on Kanadan vieressä. Eräs ystävämme luuli, että Lappi on Irlannissa.

PPS. Meidän yövahti steppailee tuolla mun flipflopit jalassa!?

Avojaloin halki Afrikan........