Salama!
, elikkäs rauhaa ja rakkautta vaan koko revohkalle. Täällä Tansaniassa on lähes kaikki jossain määrin vinksallaan, mutta meillä on kaikki ihan hyvin. Vasemmanpuolinen liikenne aiheuttaa edelleen vaikeuksia, mutta tienylitys alkaa sujua kuin paikallisilta konsanaan. Maanantaina tosin meinasin jäädä auton alle, mutta mitäs ajavat niin lähellä piennarta... Ja Aleksi meinasi tiistaina. Onneksi läheltä piti-tilanteita ei tarvitse laskea.
Tänään tulee neljä viikkoa täyteen reissun alusta, ja pieniä turhautumisia, huonoja päiviä, huonosti
nukuttuja öitä lukuunottamatta kaikki on mennyt hyvin. Reilut kolme viikkoa ollaan Moshissa asuttu, joista kaksi viikkoa seuranamme joku vieras. Ensin Velli-Ville (Will USAsta) ja sitten Jööti-Jökä (Jörgen Norjasta) ovat pitäneet huolen siiitä, että myöskään yöllä huoneessa ei ole ollut hiljaista. Jökä ei myöskään ujostellut nukkuessaan perus aataminasussa ja ilman lakanoita. Jopa kahdelle kunnon härskeilijäsuomalaisjuntille ollut haastetta konsanaan. Mainittakoon, että molemmat ovat olleet muuten oikein mukavia tyyppejä, ja tämä lievä dissaaminen on omien patoutumien ja traumojen purkamista ironian keinoin - tekemällä tietenkin muista syntipukkeja.
Myös työelämässä on tapahtunut yhtä ja toista; lempparipoika Frankie lähti Msamariasta "kotikeskukseensa", eikä meille tarjottu mahdollisuutta hyvästellä. Suurin osa pojista on päässyt kouluun, ja pari on kovaa vauhtia saamassa sponsorirahoja, univormuja, koulutarvikkeita ja muuta tarvittavaa. Itse asiassa tänään saatiin hoidettua koulumaksut kuntoon - nyt vaan odotellaan että vaatteet valmistuvat, niin pääsevät pojat kouluun. Oltiin sunnuntaina töissä poikkeuksellisesti, ja oli kiva nähdä melkein kaikki asukit paikalla - yleensä meidän työaikana suurin osa on koulussa. Sain hyvän kontaktin yhteen 16-vuotiaaseen poikaan, joka marihuana- ja katulapsitaustastaan huolimatta oli oikein vakaa ja määrätietoinen kaveri (ja myös tietoinen siitä, että koulutus on oikeastaan ainoa tie ulos "huonosta" elämästä). Koulutussysteemi täällä on sikäli raaka, että jos et läpäise lukuvuoden lopussa olevaa testiä, takaisin ei ole myöskään tulemista eikä uudelleen yrittäminen ole mahdollista. Parhaassa tapauksessa voit saada jotain hanttihommia, mutta ilman koulutusta työtä on hyvin vaikea saada, joten tyhjän panttina oleminen, rötöstely ja kerjääminen saattavat olla tulevaisuutesi. Länsimaalaiset vaikutteet ja idolit näkyvät lasten pukeutumisesta - on Rooneyta, Ronaldoa, Messiä, Barack Obamaa ja Shakiraa. Kysyessään heidän tulevaisuuden suunnitelmistaan, jalkapallotähti, laulaja tai joku vastaava sankari on yleisin vastaus. Surullista sinänsä, kun tietää mahdollisuuksien olevan niin pienet. Surullista myös, että kysymykseen vastaajat eivät todellakaan ole 6-vuotiaita, vaan yläaste-, jopa lukioikäisiä kaiffareita. Eikä ole sydäntä kertoa todellistakaan laitaa, täytyy vaan kysyä, että onko muita vaihtoehtoja - eikä muuten ole.
Paikallisia herkkuja on tullut maisteltua yllin kyllin. Paikallista "herkkua" on tullut maistettua. Paikallisiin herkkuihin lukeutuvat todella hyvät grillisafkat; vuohenlihaa, kanaa, vihanneksia ja ranuja. Meikäpoika on fiilistellyt todella paljon Chipsi Majai-nimistä herkkua; munaomeletti, jonka sisällä on ranskalaisia perunoita. Vähän chilikastiketta ja avot! Kuulostaa todella hazardilta, mutta on sitä syöty kärpäsiäkin, joten... Kantapaikaksi on viikkojen kuluessa muotoutunut paikallisravintola "Jarmon mesta", jonka oikeasta nimestä ei ole mitään havaintoja, mutta kokki näyttää puolen metrin lihakirveensä kanssa heiluessaan Jarmolta. Suomalaista ulkonäköä lisää pieni kaljamaha ja kalju. Ja sitten se paikallinen "herkku"; banaaniolut suoraan jostain Kilimanjaron juurella olevilta banaaniviljelmiltä. Ulkonäkö muistuttaa lähinnä vettä suoraan Reumanlammesta, ja makukin on vähintään mielenkiintoinen. Kaiken hehkutuksen ja odotuksen jälkeen oli kyllä melkoinen pettymys. Muut paikalliset oluet ja myös limsat on todella hyviä, eikä janoon pääse kuolemaan.
Perjantaina aamupäivällä lähdetään rentoutumaan Panganiin, rannikolle, ja ollaan viikonloppu siellä. Palataan asiaan ensi viikolla!
Asante sana
Jungle-Juanes, lasten kesken Tembo (elefantti)
Löysin vasta tänään sun blogin ja jäin jo koukkuun, itkin jopa vähäsen :') Turvallista matkaa jos niin voi vielä sanoa! Ootteko te siellä kauan?
VastaaPoistaAAAAAAAWWWWWWWW! :) Kiva kun loysit kuitenkin: parempi myohaan kuin ei milloinkaan! Ollaan taalla viela reilu kuukausi, etta kylla noita merkintoja viela tanne ilmaantuu... Toistaiseksi kaikki tosi hyvin!
VastaaPoista