Kulttuurien kohtaamista

Viikko meni ja vihelsi mennessään - taas. Kun tänne on alkanut asettua taloksi, ja rutiini alkaa pikkuhiljaa löytyä, aika menee uskomattoman nopeasti. Jo viisi työviikkoa takana, ja "enää" toiset mokomat jäljellä. Toistaiseksi tuntuu kyllä tosi hyvältä olla täällä (vaikkakin viikko on ollut melkoista tunteiden myllerrystä), mutta ehkäpä noista viimeisen viiden viikon teksteistä saa koottua jonkin sortin valitusvirsikirjan; kuka tietää...

Viime perjantaina mentiin jo kuudeksi aamuun töihin, ja lapset kyllä tykkäsivät siitä tosi paljon ja olivat yllättyneitä. Nyt kun kaikki ovat jo koulussa, oli oikein mukavaa nähdä taas koko poppoo koolla! Töiden jälkeen päästiin aamupäivällä lähtevään bussiin kohti Tangaa ja aina Pangania, Peponi beachia. Neljä viikkoa sisämaassa ennen sitä - kyllä tuntui meri ja kosteus todella hyvältä. Puitteet olivat kuin honeymoonilla; teltta rantanäköalalla, upeaa rantaviivaa pitkät pätkät, nousu- ja laskuvesi, todella hyvää ruokaa merenelävistä, ja tietenkin Afrikan tähtitaivas - joka muuten on ihan uskomattoman upea kokemus, suosittelen. Ei oikein mitään valittamista, paitsi yöllä apinat ja jotkut linnut jotka piti rasittavaa herätyskelloääntä... viimeisenä yönä tajuttiin että kyseessä ei kuitenkaan ollut kenenkään saksalaisturistin herätyskello, vaan joku uskomattoman turha ja rasittava, maailman hirveintä ääntä pitävä elukka. Eikä tosiaan pelkästään kukonlaulun aikaan, vaan koko yön... Kun neljä viikkoa oltiin nielty pölyä, niin rantatuolilla istuminen katsellen tähtiä ja jutellen syvällisiä ja vähemmän syvällisiä meren äärellä tuntui todella hyvältä (ja romanttisista puitteista huolimatta ei mennyt pussailemiseksi). Merivesi teki myös noin neljä kiloa pölyä itseensä imeneille sieraimille hyvää. Peponi beach oli aivan upea paikka, ja tutustuttiin muutamaan ruotsalaisnuoreen, jotka olivat vapaaehtoistyössä hieman eteläisemmässä Tansaniassa. Ja maanantaina käytiin itseasiassa heidän kanssaan myös snorklaamassa koralliriutalla - aivan upeeta! (vaikka merisairaalle Joonaspojalle tuli vähän paha olo ja hän oksensi noin miljoona litraa päästyään takaisin maihin. Se oli pientä se... paitsi että ruotsalaiset nauro mulle.)

Tiistaina tultiin takaisin kotiin, Moshiin, ja suoraan 7 tunnin bussimatkan jälkeen duuniin. Oli kyllä hieman puuduttavaa, varsinkin kuin siitä oli yli 20 tuntia kun oltiin viimeksi syöty. Päästiin kuitenkin töistä hengissä kämpille - taksilla. Loppuviikko hurahtikin sitten todella nopeasti; joka päivä töissä, ja normirutiinit eli kaupunkiin ja sieltä sitten illalliselle kämpille. Ja tiistaista torstaihin joka ilta illallisen jälkeen todella pitkät ja turhauttavat keskustelut tulevasta safarista. Tansanialaiset ihmiset ovat olleet tosi jees, olen kyllä tykännyt sosiaalisuudesta ja heidän tavastaan ottaa ihmiset vastaan ja huomioon. Kun keskustelut alkavat pyöriä bisneksen ja rahan ympärillä, käyttäytyminen on todella rumaa - psykologiat eivät kohtaa, jos toisessa päässä pöytää istuu länkkäri ja toisessa afrikkalainen. Toimintatavat, oletukset ja arvot ovat niin erilaiset. Tilanne oli seuraava; Foot2Africa, jonka kanssa me siis tehdään duunia, järjestää safareita saadakseen järjestölle varoja. Moshissa on noin miljoona muutakin safarifirmaa, ja tottakai halvimman hinnan perässä pitää juosta. MUTTA meille tuli vastaan kiva, pikku ylläri; jos mennään jonkun toisen firman kautta safarille, meidän työsopimukset revitään kappaleiksi. Se oli shokki, mutta eihän meillä käytännössä katsoen ollut muuta vaihtoehtoa kuin lähteä oman firman kautta. No, keskiviikkona saatiin hyvä porukka kasaan, kuusi henkeä, tiivis porukka, hyviä tyyppejä kaikki. Varmistettiin vielä, että tällä hinnalla, tällä porukalla lähdettäisiin lauantaina viideksi päiväksi. Ei pidä nuolaista ennenkuin tipahtaa - ainakaan Afrikassa. Seuraavana iltana meidän "pomo" tuli kysymään, että olisiko meille okei jos otettaisiin seitsemäs persoona safarille mukaan. Kysyttiin hinnasta, eikä se menisi sen myötä alaspäin euroakaan. Siinä käytiin sitten kaksi tuntia keskustelua, ja lopulta meille sanottiin, että koska ilmapiiri on nyt jo niin negatiivinen, on parempi jättää koko safari tekemättä - meille kuulema jäisi parempi kuva järjestöstä ilman negatiivista safarikokemusta. Oltiin kaikki todella tyrmistyneitä ja äärettömän kyrsiintyneitä asian suhteen... meidän safari peruutetaan sen takia, että me ollaan tehty sopimus, jota järjestö muuttaa kysymättä meiltä mitään, ja vaikka me lopulta hyväksyimme seitsemännen pyörän porukkaan, "negatiivinen ilmapiiri" oli peruuttaa koko reissun. No, se asia saatiin sovittua - lähdetään safarille! JJJES! Myöhemmin illalla tuli toinen ongelma; järjestö oli tehnyt selvän virheen ja lauantain sijaan merkinnyt alkamispäiväksi perjantain. Sitä sitten ränkläiltiin lopun iltaa, ja lähtöpäivä vaihtui noin miljoona kertaa. Torstai-iltana, kello 23.30 saatiin lopullinen tieto siitä, että safari alkaa vasta lauantaina. Thank God!

Tämän viikon keskustelut ja kokemukset ovat tuoneet taas aivan uusia puolia täkäläisestä tavasta toimia. Prioriteetit ovat melko erilaiset, mikä johtaa helposti konflikteihin. Erikoista, että kollektivistisessa kulttuurissa yhden ihmisen negatiiviset tunteet voivat mennä kuuden yksilön negatiivisten tuntemuksien edelle. Aikatauluista ei myöskään pidetä kiinni, eivätkä täkäläiset ihmiset tunnu ymmärtävän periaatteellisuudesta mitään. Yksi ystävämme täällä oli menossa safarille toisen järjestön kautta, vain siitä syystä, että he järjestävät halvempia reissuja kuin Foot2Africa. No, täällä asiat tuppaavat menemään hieman henkilökohtaisiksi, ja meidän pomo sanoi meille suoraan ettei voi luottaa enään ystäväämme koska hän on "takinkääntäjä", eikä arvosta järjestön sääntöjä. ("I wanna tell u one thing; we have some rules, and they have to be respected..... lause, joka kuultiin noin 783789 kertaa viikon aikana)Ensimmäistä kertaa elämässäni sain olla miljonääri tänään, mutta sekin miljoona meni safarin maksamiseen... ei ole opiskelijan touhua kyllä ollenkaan. Tämä on varmasti suurin osa sitä kulttuurishokkia, jonka olen koko reissusta saanut. Raivostuttavaa, mutta kuten kaikki länkkärit täällä hokevat; "hey, this is Africa - nothing is organized as in Europe."

Se siitä, ensimmäisestä valitusvirrestä. Ei varmasti viimeisestä.

Huomenna, lauantaina, lähtö on kello 9 aamulla, ja takaisin Moshiin tullaan ensi keskiviikkona illalla (toivottavasti ennen yhdeksää, jotta ehtii katsoa Barca-Arsenal-pelin). Palatkaamme siis asiaan ensi viikolla! Pitäkää peukkuja, ettei jouduta norsun mahaan tai sarvikuonon hampaisiin. Tai ettei meidän safarikokki myrkytä meitä... (mikäli nyt päästään sinne safarille, ehtiihän tässä yön aikana vielä moni suunnitelma muuttua) Pitäkää huoli itsestänne ja toisistanne, ja rakastaa itseänne ja toisianne.

LEIJONAA MÄ METSÄSTÄN

Jungle-Juanes aka Tembo