 |
| Bensajonoa Lilongwessa |
ja terveisiä Tansaniasta, taas. Juna on suurinpiirtein palaamassa kiskoilleen. Ja hyvä niin.
Torstai alkoi melkoisella stressausryöpyllä; tuleeko taksi, ja jos tulee paljonko se mahtaa maksaa? Jos meillä on tarpeeksi rahaa, kestääkö se perille asti, ja jos kestää mahtaako lentoa Dariin olla koko päivänä? Ja jos on, pysyykö kone ilmassa Dar Es Salaamiin asti ja jos pysyy, päästetäänkö meidät rajan yli? Kevyesti oli siis perhosia vatsassa, sillä tiedostimme varsin hyvin sen tosiseikan, että jos lento onkin peruttu, joudumme hakemaan Malawin oleskelulupaamme pidennyksiä mikä saattaa käydä hankalaksi.
 |
| Peltipurkki |
 |
| Lake Malawi |
No, bensan hintahan oli jälleen noussut, ja taksimatka maksoi n. 35€ kentälle. Riensimme rinkkoinemme Air Malawin toimistolle kysymään, milloin olisi check-in-aika (lennon oli tarkoitus siis lähteä klo 11.30, olimme paikalla pari tuntia ennen). Nainen tiskin takaa sai allekirjoittaneiden pumput lyömään tahtia kertoessaan että lentokoneessa on ollut teknisiä ongelmia ja sen olevan tällä hetkellä Hararessa. Vaikka hän vakuutti koneen kyllä tulevan Lilongween, tieto koneen silloisesta sijainnista lisäsi tuskaa ja vatsanpuruja. Onneksemme hän kuitenkin oli oikeassa ja kone todella tuli kuin tulikin paikalle ja pääsimme nousemaan koneeseen joskus puoli kahden ja kahden välissä. Kone oli 50 matkustajan peltipurkki ja vainoharhaisina meitä tietysti pelotti jo ennen kuin kone oli kunnolla noussutkaan. Lensimme vain vajaan tunnin verran ja pysähdyimme Blantyren kentällä, jossa suuri osa matkustajista jäikin jo pois. Blantyren kentällä oli kaikenlaista ihmeellistä sählinkiä ja odotimme kolmisen varttia ennen kuin saimme taas nousta koneeseen ja jatkaa matkaamme kohti Daria. Laskimme koneessa olevan 18 matkustajaa, joten olimme onnekkaita, että lentoa ei oltu peruttu. Maisemat olivat upeat, etenkin Lake Malawi ylhäältä katsottuna. Aika meni mukavasti lukiessa ja tehdessä ristikoita. Julius Nyerere Airportille Dariin saavuimme hieman ennen kahdeksaa ja Luojan kiitos rajanylityksessä ei tullut mitään ongelmia - joskin rajavirkailijoita hieman ihmetytti Suomen kansalaisen brittiläinen hätäpassi. Selvitimme tilanteen ja pääsimme hakemaan tavaroitamme. Laura soitti Suomen suurlähetystön virkailijalle, jonka kanssa sovimme, että menemme perjantaiaamuna lähetystöön hoitamaan asiaa. Uutinen sai meidät hyvälle tuulelle, sillä kuvittelimme joutuvamme odottamaan pääsiäisen yli ennen kuin passiasialle voitaisiin tehdä mitään. Kuulimme myös toisen mielenkiintoisen uutisen ja kiitimme onneamme, että pääsimme lähtemään Malawista torstaina.
Pääsiäisen johdosta hotellit oli buukattu lähes täyteen, mutta emme tietysti itse olleet tehneet minkäänlaista varausta mihinkään. Toisella yrittämällä löysimme itsellemme vapaan huoneen Econo lodgesta, mutta vain yhdeksi yöksi. Seuraavana aamuna oi kerättävä kimpsut ja kapsut ja etsittävä uusi majapaikka, joka löytyikin yllätykseksemme ilman suurempia vaikeuksia YMCA:n tiluksilta. Jätimme tavarat kämpille ja lähdimme suunnistamaan muutaman korttelin päässä sijaitsevaa Suomen suurlähetystöä. Vastassa meitä oli päivystävä virkailija, joka jaksoi palvella meitä ystävällisesti pitkäperjantainakin. Aloimme selvittämään passiasiaa ja kaikki alkoi olla passin tulostusta vaille valmista, kunnes... Yhtäkkiä saapuivat tummat pilvet ja kaatosade, satellittiyhteydet Suomeen katkesivat ja passin tulostus estyi. Perusmelankolisia pääsiäistunnelmia siis. Ärsytti, mutta pikku hiljaa oli alkanut jo tottumaan siihen, ettei tämän passiasian kanssa mikään onnistunut ensi yrittämällä. Hetken jo näytti siltä, että joudumme odottamaan passia sittenkin pääsiäisen yli. Tovin odottelun jälkeen pilvet alkoivat kuitenkin onneksemme väistymään, taivas selkeni ja satellittiyhteydet palasivat takaisin. Monen päivän passiepisodi sai näin ollen onnellisen lopun. Sen johdosta aiheutuneet pitkät bussimatkat, taksilla sompailut, tuntien odottelut ja rutkasti laihtunut lompakko ei tuntunut enää missään. Olimme onnellsia siitä, että pääsisimme seuraavana päivänä jatkamaan reissuamme jokseenkin alkuperäisten suunnitelmien suuntaisesti.
Aamubussimme Moshiin lähti suurinpiirtein ajallaan, vain puoli tuntia myöhässä klo 7.30. Matka meni mukavasti yhdellä pissa- ja yhdellä lounaanhakutauolla ja pääsimme perille tuttuun ja turvalliseen koti-Moshiin viiden aikaan iltapäivästä. "Kotiinpääsy", kuten aina oli auvoinen ja jokseenkin herkistävä. Moshi on kolmessa viikossa muuttunut sadekauden myötä vehreämmäksi, joten mukava nähdä kaupunki tällaisenaankin. Tarkoituksenamme on lepäillä kaksi yötä hotellissa Moshin keskustassa ja jatkaa matkaa Mwanzaan maanantaiaamuna. Huomenna aamulla suuntaamme pääsiäiskirkkoon.
Hyvää pääsiäistä!
PS. Ristiinnaulitseminen on suoritettu jo parituhatta vuotta sitten, joten toisin kuin innokkaimmat pääsiäisturistit Filippiineillä, keskitytään me pääsiäistunnelmaan muistelemalla tätä ja mussuttamalla mämmiä oikein olan takaa.
Rakastavaiset
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti