Vikat reissut Tansanian puolella

Moshi-Mwanza-Bukoba

Pääsiäisen vietimme Moshissa, jossa yövyimme kaksi yötä Hotel Hariassa aivan kaupungin keskustassa. Hinta-laatusuhde oli todella hyvä (vinkkivinkki jos joku menossa Moshiin) ja kävelymatka bussiasemalle lyhyt. Ehdimme vielä nähdä ystäväämme Msafiria ja jättää uudet hyvästit Afrikan kodillemme. Aamulla oli taas jatkettava.

Bussimme Mwanzaan lähti reilusti ennen auringonnousua ja oli perillä reippaasti auringonlaskun jälkeen. Väliin mahtui yksi puskapissatauko (viiden tunnin bussimatkan jälkeen) ja ruoanhakupaussi (seitsemän tunnin bussimatkan jälkeen, noin puolessa välissä), joskin jonot olivat sen verran pitkät ettemme ehtineet saada ruokaa ennen kuin oli jo jatkettava matkaa. Onneksi meillä oli banaaneja ja voileipäkeksejä joten pysyimme jotenkuten vielä hengissä. Bussimatkalle mahtui yksi todella mielenkiintoinen episodi; käytävällä seisoskelevat matkustajat alkoivat huutaa kuskille, että pysähtyisi ja äkkiä - jota hän ei tietenkään tehnyt. Rupesimme vilkuilemaan käytävälle nähdäksemme mitä siellä tapahtuu, ja yhtäkkiä pari miestä hyppäsi käytävältä jonkun syliin istumaan. Kauan ei tarvinnut ihmetellä mitä tapahtui, sillä nopeasti huomasimme virtsasuihkun keskellä käytävää. Oli kaverille tullut vähän pissahätä ja koska kun ulos ei päässyt hän antoi mennä bussiin. Eräs käytävällä matkustavista sai hieman housuilleenkin. No, ei muuta kuin ikkunat auki ja matka jatkui.

Mwanza, Lake Victoria

Matka kesti siis neljätoista tuntia ja sinä aikana ehdimme miettiä syntyjä syviä. Kuten sitä, että afrikkalainen joukkoliikenne työllistää kunnioitettavan paljon ihmisiä. Bussifirmoja kun on useita kymmeniä eikä millään siis monopoliasemaa. Jokaisella bussifirmalla on omat lipunmyyntitoimistonsa melkein jokaisessa paikassa mistä bussi sattuu ohi menemään. Jokaisessa bussissa on bussikuskin lisäksi yleensä kaksi tai kolme henkilökuntaan kuuluvaa. Palkka ei varmasti ole päätähuimaava, sillä bussimatkat ovat suhteellisen edullisia ja bensan hinta taas noususuhdanteessa - lisäksi on maksettava jonkinnäköinen bus stand fee, joten käteen tuskin hirveästi jää. Mutta varmasti toimeen tulee. Jokaisella bussiasemalla on puomivahti, jolle bussikuski aina maksaa lähtiessään asemalta jatkamaan matkaansa. Bussiasemilla on lukemattomat määrät evään- ja tavaranmyyjiä, joilta matkustajat ostavat karkkia, hammastahnaa, shampoota, kananmunia, sipulia, limsaa, ruokaöljyä - melkeinpä mitä tahansa tarvitsevat. Monella muullakin alalla homma toimii mukavasti näin, eikä voittoa jaeta pelkästään muutaman rikkaan kesken, vaan pidetään useita kansalaisia kiinni leivässä. On siinä tosin se huonokin puoli, että kun soppaan sohii miljoona eri lusikkaa, asioista tulee mutkikkaita ja hitaasti eteneviä. Mikä kieltämättä täkäläisten lungiin elämänmenoon sopiikin, mutta aiheuttaa meille kiireisille noitumiskohtauksia.

MV Victoria

Mwanzaan päästiin ihan passelisti, pakarat mukavan puuduksissa ja hotelli löytyi hyvältä paikalta edullisesti. Koska aikataulumme olivat menneet aikalailla sekaisin ja Ruandaan olisi pitänyt hakea etukäteen netistä lupaa viisumiin, päätimme jättää Ruandan ensi kertaan. Niin mielenkiintoista maata ei viitsi sivuuttaa kahden päivän pikavisiitillä. Päätimme siis suunnata Tansaniasta suoraan Ugandaan. Tiistaina aamiaisen jälkeen lähdimme hommaamaan liput MV Victoria-lautalle, jolla tarkoituksenamme oli matkustaa Bukoban kaupunkiin lähelle Ugandan rajaa. Saimme vielä liput ykkösluokkaankin, joten meillä oli ihan oma hytti tiedossa - matka-aika on yöllä, joten mukava nukkua ja pysyvätpähän tavarat turvassa. Loppupäivän hengailimme Mwanzassa, eräs kaverimme kaveri esitteli meille muutaman paikan ja kävimme kiinalaisessa syömässä. Ennen lautalle lähtöämme tapasimme suomalaisen tytön hotellillamme ja höpöttelimme vajaan tunnin kunnes oli mentävä. Lauttamatka meni mukavasti nukkuessa ja aamukuuden jälkeen olimme perillä Bukobassa. Jäimme vielä satamaan hetkeksi tuijottamaan kaunista auringonnousua Victoria-järven ylle, ennen kuin otimme taksin kohti bussiasemaa ja edelleen kohti Tansanian ja Ugandan rajaa. 

Bukoban auringonnousu

Seikkailut Tansaniassa on nyt siis seikkailtu, jatkakaamme vielä muutama päivä Ugandassa ja Keniassa.