Vaihtelua

Mambo!

Tyoviikko hurahti niin etta suhaus kavi vaan. Magda, meidan vapaaehtoistoveri Puolasta, piti lapsille keskiviikkona paivalliskekkerit - olihan se aivan huisi kokemus! Ugali (maissipuuroa, paukkusta mossoa), jota lapset syovat joka ikinen paiva kaksi vai kolme kertaa paivassa vuoden ympari, vaihtui chicken and chips-paivalliseen, ja saastainen vesijohtovesi pulloon limpparia. Oli todella hellyyttava tilanne - kuinka pienella panoksella oikeasti voi saada 50 lasta pariksi tunniksi todella onnellisiksi ja kiitollisiksi. Lapsille viela jaettiin hammasharjat ja muita hygieniavalineita - he olivat todella ilosia saadessaan niita. Mietinpa suomalaislapsien reaktiota, jos heille ilmoitettaisiin etta he tulevat illalla saamaan lahjoja, ja jokaiselle jaettaisiin hammasharjat...

Torstai oltiin normaalisti toissa, ja perjantai-aamuna heratys olikin 4.30. Jorgen tosin heratti jo siina ennen neljaa kun innostui oikein kuorsaamaan. Lahto Mwanzaan oli Moshista klo 6.00, ja 12 tunnin sijaan bussimatka kesti 16 tuntia. Meinasivat olla pakarat hieman jumissa... kuupasta puhumattakaan. Kokemuksena bussimatka oli upea, aivan mielettomia maisemia ja idyllisia afrikkalaiskylia matkan varrella. Meinasi antiempaattiselta suomalaismiehelta itku tulla - toki varmaan vasymyksella oli osansa tunneruopyssa (eihan miehet muuten itke). Ei saatu ikkunapaikkoja bussista, joten kuvaaminen jai matkalta valiin. Harmitti, silla tuollaisia maisemia ei Moshissa nae. Ehkapa paluumatkalla sitten.

Paastiin kuin paastiinkin noitumisen, odottamisen, 1,5 litran vesipullon ja 4 kuivan paahtoleivan voimin perille Mwanzaan. Eipa nayttanyt pimeassa haappoiselta - se tosin huomattiin jo Nairobissa, paivanvalossa voi vasta arvioida kaupunkia ja paikallista elamaa. Upeeta, etta jossain pain maailmaa on paikkoja, jonka tahtitaivasta ei valosaaste pilaa. Saastaahan siina sahkoakin. Tanaan pyorittiin Mwanzassa paiva, kaytiin vahan katsastelemassa Victoria-jarvea ja paikallista lahioelamaa. Pyorittiin yhdessa lahiossa, ja saatiin kylla todeta ettei taalla hirveesti valkoisia pyori. "Mzungu, mzungu", joka tarkoittaa valkoista, kajahti lukemattomien lasten suusta kun kavelimme ohi. Menimme paikalliseen kuppilaan virkistymaan, ja yks todella ihana paikallistytto (ehka 2 v) tuli tutkimaan: se hiplas mun kasia varmaan monta minuuttia ja ihmetteli vaan meidan erilaisuutta.

On kyl upeeta, ja toisaalta kaivattua vaihtelua Moshiin. Huominen paiva viela Mwanzassa, ja maanantaiaamuna sama rumba kohti Moshia. Tuleepahan ainakin matkustettua ja nahtya paikkoja.