Jambo!
Ensimmäinen työviikko on jo takanapäin, ja meni kuin hujauksessa. Ajoittain aika kävi hieman pitkäksi, mutta esimerkiksi se, kun poika juoksee toisen perässä kirveen kanssa, herätti myös niin pelkoa kuin mielenkiintoa. Hermot olivat kireällä, kun lapset eivät totelleet puhetta. Heillä on tapana selvittää asioita fyysisin mittelöin, ja periaatteessa he odottavat meiltäkin fyysistä rankaisemista. Ei oikein toi hakkaaminen nappaa. No, ehkä asenteet pikkuhiljaa viikkojen kuluessa muuttuvat ja käydään katujen kasvattien kanssa nyrkkitappelua. Turpaanhan siinäkin tulisi.
Kaikki järjestelyt ja "arjen" rutiinit ovat sujuneet ihan mutkitta, mutta tekniikan kanssa on ollut hirveetä säätämistä. Ensin ei saatu nettiä toimimaan, ja kun se saatiin, kone sanoi väliaikaisesti itsensä irti. Se saatiin kuitenkin toimimaan, mutta sitten kun piti Skypessä höpötellä, niin täältä uutena ostettu headset ei tykännyt meistä... Niin joo ja Aleksi pudotti kameransa Dala-dalasta tielle. Näyttö sanoi hellurei.
Suomalainen sunnuntai voitaisiin nimetä kansalliseksi krapulapäiväksi, mutta täällä näkee sunnuntaisin enemmän ihmisiä kännissä kuin koko viikon aikana - ja keskellä päivää. Todella outoa.Eräs paikallinen Oskar tuli kertomaan omaa elämäntarinaansa meidän pöytään paikalliskuppilassa. Eihän siitä mitään ymmärtänyt, mutta toivottavasti elämänsä on edes hieman selkeämpi kuin sammaltava englantinsa. Meidän osalta sunnuntai pyhitettiin lepopäiväksi, ei suoraan sanottuna keksitty oikein mitään tähdellistä tekemistä. Aamulla käytiin juoksulenkillä, käytiin parissa paikallisessa istuskelemassa päivällä ja syömässä ja kiertelemässä kaupunkia. Päivä päivältä tuntuu enemmän kodilta. Nenä vaan on täynnä pölyä ja jalat ihan shaibassa.
Hyvin levänneinä taas unihiekkaa lärviin ja kohti uutta viikkoa. Pysykää kanavalla.
Asante sana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti