Kun paatin lahtea Tansaniaan tekemaan tyoharjoittelua ja vapaaehtoishommia, ajattelin, etta ehka taalla oppii arvostamaan niita asioita, joita meilla "hyvinvointivaltiossa" Suomessa on. Toki olin sen suhteen hieman skeptinen, mutta kylla se osittain on toteutunut. Vaikka suomalainen kapea, mustavalkoinen, nationalistinen ja melko konservatiivinen maailmankuva sapettaakin, meilla yhteiskunnan tasolla on asiat melko hyvin.
Tottakai katukuvassa ensimmaisena pistivat silmaan koyhyys ja ihmisten fyysinen pahoinvointi, ja toisaalta elintasoerot - keski-ikaiset, miltei suomalaisen pulsukaljamahan omaavat bisnesmiehet (joilla kravatit ovat n. 15 senttia pitkia) ajamassa kalliilla ja uudenkarheilla maastureillaan, kun taas vieressa vanha rouva, jolla ei ole sormia tai raajoja, kerjaamassa rahaa kadun kulmassa. Pahalta tuntuu vielakin kavella joka paiva samojen kerjalaisten ohi ja katsoa vain poispain. On Suomessakin koyhyytta, mutta ei missaan nimessa verrattavissa tanne, mika on ilmiselvaa puhuttaessa kehitys- ja teollisuusmaiden eroista. Suomessa verotussysteemi (vaikka ihmiset itkevat senkin takia) on toimiva ja kuitenkin melko tasapuolinen. Taalla jokainen maksaa veroja samanverran, joten rikkailta ihmisilta summat ovat aivan yhta tyhjan kanssa. Rikkaat rikastuvat rikastumistaan ja koyhat istuvat 18 tuntia vuorokaudessa kerjaamassa. Hallitukselta ei tukia heru, ja kirkko keraa viimeisetkin varat - pastorit isoine mahoineen ajavat sitten mersuilla. Alhaisen verotuksen takia valtio ei tarjoa julkisia palveluja: ei ilmaista terveydenhuoltoa (jonka nakee noin miljoona kertaa paivassa katukuvassa), ei ilmaista koulutusta, ei mitaan. Ei sosiaaliturvaa.
Suomessa on uskomattoman hyva koulutusjarjestelma, ja lansimaiset prioriteetit myos koulutuksessa ovat hieman erilaiset kuin kehitysmaissa. Jos 7-vuotias ekaluokkalainen laskee ensimmaiset matikantehtavansa vaarin, opettaja selittaa, missa meni vikaan - ja uusi yritys. Jos tansanialaislapsi tekee saman virheen, opettaja ei kerro, missa meni vikaan - ja vitsa heilahtaa. Yleensa kolmesti. Suomessa asu on miltei vapaa, ja repun kunnolla tai kenkien puhtaudella ei sinansa ole minkaan valtakunnan merkitysta koulunkaynnin kannalta, mutta taalla ne ovat todella tarkeita asioita. Jos paita on likainen, tai joku osa univormusta puuttuu, tai reppu on rikki, piiskaa tulee niin etta varmasti kirvelee. Ihan uskomatonta. Myos terveydenhuollosta saamme olla todella kiitollisia. Taalla kuulee tarinoita tytoista, jotka tietavat olevansa raskaana, mutteivat tieda mika sen on aiheuttanut. Nahtiin eras pyorakolari, jossa polkupyorailija jai auton alle, kolautti paansa asfalttiin, sai valtavan haavan rintaan - ei taalla soiteta apua. Paikalliset tulevat pahoittelemaan paikalle, mutta koska terveyspalvelu on uskomattoman kallista, ei ihmisilla ole varaa siihen.
Ei tallaisia asioita tule ajateltua kotona. Tai ehka tulee, mutta omin silmin nakeminen on jotain paljon avartavampaa. Olkaamme siis tyytyvaisia. Siina pari vertailukohtaa ihan yhteiskuntatason asioista. Tata avautumista varmasti tulee viela.
Rakastan teita,
heippa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti