KIMPALAKAMPALA JA (EPÄ)ONNENPÄIVÄN EXTREMEÄ

Bukobasta jatkoimme pikkubussilla Ugandan rajalle, josta vielä pienemmällä bussilla Kampalaan, Ugandan pääkaupunkiin. Keskustaan asti emme päässeet ennen kuin auto hajosi. Päätimme siis kävellä, joka tuotti vaikeuksia mutalällin ja järkyttävän liikenneruuhkan takia. Kumpikaan meistä ei koskaan ole nähnyt näin kaoottista liikennettä. Ja me kun kuvittelimme Nairobia sekamelskojen äidiksi? Huhhuh... No, hotelli löytyi ja olImme onnellisia. On muuten uskomatonta, että niinkin kansainvälinen sana kuin TAKSI/TAXI tarkoittaa Ugandassa minibussia. Jos haluat oikean taksin, se onkin private hire car. Kyllä osataan sekoittaa nuorten mzungujen päät oikein kunnolla. Joonaksella meinasi mennä vaihteeksi vähän tunteisiin.

Ensimmäinen päivä Kampalassa oli täydellinen shokki; milloin ei tarvinnut väistellä autoja, piti väistellä moottoripyöriä. Milloin ei moottoripyöriä, silloin sementtisäkkejä kantavia raskaan työn raatajia. Tietä ylittäessä piti katsoa joka suuntaan miljoona kertaa, sillä moottoripyörillä näytti olevan omat liikennesääntönsä ja niillä ilmeisesti sai ajaa missä lystää. Ei tarvinut kauaa keskustassa pyöriä ennenkuin päätimme, ettemme koskaan pystyisi asumaan Kampalassa kokonaista viikkoa. Minkä tosin jouduimme myöhemmin pyörtämään.

Vaikka liikenne oli kaoottista ja elämä melko erilaista kuin kotona, pääsimme jälleen hääräämään yhteisen, rakkaan harrastuksemme eli kirpparikiertelyn parissa; mukaan tarttui muutamia vaatekappaleita. Muuten aika meni mukavasti väistellessä autoja ja katsoessa henkikultiemme perään. Kampala osoittautuikin lopulta kaupungiksi, jossa voisikin viettää enemmän aikaa; paljon ostoskeskuksia, puistoja ja hämmästeltävää. Toisena eli viimeisenä iltanamme hemmottelimme itseämme hotellin hieronnassa, jossa oli hinta-laatusuhde kohdillaan; kokovartalohieronta 5€/tunti. Illalla oli aika taas pakata kimpsut ja kampsut, manata kiireistä aikataulua ja väheneviä päiviä sekä valmistauduttava henkisesti taas aamuiseen bussimatkaan kohti Jinjaa ja maailman pisimmän joen, Niilin latvoja. 

Kimpalakampala

Perjantaina kolmantenatoista (13.), jota joku voisi kutsua nimellä Epäonnenpäivä, lähdimme aamulla taapertamaan rinkkoinemme kohti bussiasemaa. Kaaoksesta huolimatta pääsimme puikkelehtimaan autojen välistä bussiin. Vajaan puolen tunnin kuluttua bussi oli jo päässyt bussiaseman sekamelskasta Kampalan kaduille (sekamelskoja nekin, tosin). Matka Jinjaan kesti parisen tuntia, ja pääsimme special hire car-kyydillä (todella röttelö auto) majapaikkaamme Nile Explorers Campille. Majoituimme safaritelttaan, josta upeat näkymät Niilille. Sitten aloimme keksiä jo tekemistä.

Ja olihan sitä keksittävä jotain kohtaloa koettelevaa näin perjantai kolmantenatoista. No, mikäpä muu siihen sopisi paremmin kuin benji. Tandem-benji, jota oikeastaan olimme suunnitelleet jo pidemmän aikaa. Vuokrasimme majapaikaltamme fillarit ja lähdimme sotkemaan kohti muutaman kilometrin päässä olevaa camping-aluetta, jossa sijaitsee Ugandan ainoa benjitorni. Vaikka kyseessä on vain ja ainoastaan 44-metrinen torni, etenkin korkean paikan kammoisella Joonaksella meinasi hieman puntti tutista. Taisi se vähän tutista Laurallakin. Ennen torniin kiipeämistämme varmistimme vielä, että Niilissä varmasti olisi krokotiileja. Tällä kohtaa ei ollut kuin isoja liskoja, mutta suostuimme silti kapuamaan torniin ja yrittämään - olihan pyöristäkin maksettu jo vuokra. Ohjeet saatuamme kipittelimme kohti reunaa ja tiukassa halirutistuksessa lähdimme kaatumaan kohti Niiliä. Joonaksen tärykalvot kiittävät vielä kirjoitushetkelläkin Lauran kiljumista, mutta oli se sen arvoista. Once in life time.

Sotkimme pyörillä takaisin majapaikalle ja lähdimme rantaan ihastelemaan upeaa aurinkoa ja upeaa Niiliä. Kaunis auringonlasku ja hienot puitteet mahdollistivat jo päivän toisen extreme-kokemuksen kihlautumisen muodossa. Näin uhmasimme kohtaloa ja käänsimme epäonnenpäivän onnenpäiväksemme. Rinkuloiden vaihtoa juhlistimme vielä hyvillä pöydän antimilla (feta-vegecannelonit+salaatti) ja Afrikan tähtitaivaan ihastelulla.

Tänään kihlaparin matka jatkuu kohti Keniaa ja Nakurun kaupunkia.

PS. Aamulla kun nousimme teltastamme ulkona odotti parikymmentä apinaa hyppien puissa. Jee!

J<3L