Kuulumisia sairaalasta

Physiotherapy department

Laura:

Pari viikkoa on jo vierähtänyt sairaalan fysioterapian osastolla harjoittelun merkeissä. Siinä ajassa on jo mukavasti ehtinyt päästä mukaan paikan toimintatapoihin ja käytänteisiin. Nyt vihdoin seuraa kuulumisia siltä saralta.

Sairaala, jossa työskentelen, on siis kaupungin julkinen sairaala ja kooltaan melko iso. Täällä sairaaloiden taso vaihtelee huimasti; osa on hyvinkin länsimaalaisia ja osa taas vaatimattomampia ja ei niin kehittyneitä. Oma harjoittelupaikkani kuuluu tuohon jälkimmäiseen kastiin. Hygieniataso, sairaalan kunto ja varustus eivät ole kovinkaan kummoisia. Toisaalta tällaisessa paikassa työskennellessä saa erilailla tuntumaa paikalliseen sairaalatyyliin kuin työskennellessä länsimaalaisemmassa sairaalassa, mitä meillä Suomessakin on. Ulkoisten tekijöiden lisäksi myös työskentelytavat ovat hyvin erilaiset mihin Suomessa on tottunut. Mitään ajanvarausjärjestelmää ei ole, vaan asiakkaita alkaa saapua paikalle aamusta lähtien ja heitä otetaan sisälle siihen tahtiin miten tilanne etenee. Joskus asiakkaat voivat joutua odottamaan vuoroaan jopa tunteja. Asiakkaita ei aina pyydetä sisään edes odotusjärjestyksessä; esimerkiksi lapset menevät usein muiden edelle. Samaan aikaan vastaanotolla asiakkaita voi olla useampikin ja toista asiakasta palvellessa voidaan välillä hoitaa alta pois joku nopeampi tapaus. Fysioterapiatilanne ei tosiaan tunnu kovinkaan yksilölliseltä, vaan ympärillä pyörii monia muitakin asiakkaita. Tällainen käytäntö tuntui aluksi kovin erikoiselta, mutta siinä on myös paljon hyviä puolia. Päivän aikana fysioterapeutti ehtii kohtaamaan useamman asiakkaan ja toisaalta jos joku asiakas jättää tulematta, niin eipä tarvitse odottaa seuraavaa tyhjän panttina. Täällä peruuntumisia tuleekin enemmän, sillä saapuminen sairaalalle voi olla vaikeaa huonojen kulkuyhteyksien tai epäsäännöllisesti kulkevan joukkoliikenteen vuoksi, rahat voivat loppua tai perheessä joku sairastua ja häntä on jäätävä hoitamaan. On tässä systeemissä sekin hyvä puoli, että jos joskus haluaa lähteä aikaisemmin töistä, se onnistuu hyvin, sillä ei ole luvannut kenellekään asiakkaalle tavata tätä tiettyyn aikaan. Yleensä fysioterapeutti kuitenkin vastaanottaa kaikki paikalle saapuneet asiakkaat samana päivänä, ettei kenenkään tarvitse lähteä tyhjin käsin paikalta pois. Se tietää kuitenkin sitä, että koska sairaalassa on tällä hetkellä vain yksi fyssari, päivät saattavat venyä välillä pitkiksikin.

Kaiken kaikkiaan työskentely täällä otetaan rennosti. Hakuna matata! Paikallisille odottaminen on normaalia, eikä sen niin väliä vaikka omalla vuorolla palvellaan välissä muutamaa muuta asiakasta. Eikä siinäkään ongelmaa, että välillä voidaan jättää asiakas tekemään lihaskuntoharjoittelua keskenään ja hakea itselle virvokkeita. Rennon ilmapiirin myötä myös oma jännittäminen on saanut jäädä sivummalle.

Fysioterapiaosaston asiakaskunta on hyvinkin laaja-alaista. Tähän vaikuttaa osittain se, että kaikenlaiset tapaukset tulevat samalle fysioterapeutille, kun taas suomalaisessa sairaalassa eri osastoilla työskentelee usein omat fysioterapeutit.  Mutta onpa työ ainakin vaihtelevampaa. Samat sairaudet ja ongelmat tuntuvat aiheuttavan fysioterapiakäyntejä täälläkin kuin Suomessa. Harmillisen siitä tekee kuitenkin se, että monessa tapauksessa tilanne on kuitenkin esimerkiksi leikkauksen tai sairauden alkamisen jälkeen ehtinyt mennä huonommaksi. Fysioterapiaa tai tarvittavia muita hoitokeinoja ei ole välttämättä pystytty aloittamaan riittävän aikaisin rahallisista tai muista syistä johtuen. Tilanne on tietysti tällöin paljon haastavampi kuntoutuksen kannalta. Tilannetta vaikeuttaa myös se, että täällä välineitä ei ole ollenkaan tai jos on, niin ei ainakaan riittävästi tai tarpeeksi hyviä.

Onneksi osa asiakkaista puhuu englantia ja osan kanssa pystyy kommunikoimaan hieman myös swahiliksi. Aina ei pysty kuitenkaan kyselemään asiakkaita kaikkea mitä haluaisi, sillä joko oma kielitaito loppuu tai sitten asiakas ei ymmärrä tai osaa vastata. Tämä tuottaa välillä vähän ongelmia ja turhautumista, mutta onneksi näissä tilanteissa voi kääntyä aina ohjaajan puoleen. Asiakkaat ovat ottaneet minut kuitenkin lämpöisesti vastaan ja ovat kiitollisia pienistäkin asioista. Nauru on usein se elementti, millä saa yhteyden ihmisiin, vaikkei muu ymmärrys kohtaisikaan.

Hamstring-treeni

Fysioterapian välineistöä ja tiloja

Hoitopöydät