Mambo!
Tyoviikko hurahti niin etta suhaus kavi vaan. Magda, meidan vapaaehtoistoveri Puolasta, piti lapsille keskiviikkona paivalliskekkerit - olihan se aivan huisi kokemus! Ugali (maissipuuroa, paukkusta mossoa), jota lapset syovat joka ikinen paiva kaksi vai kolme kertaa paivassa vuoden ympari, vaihtui chicken and chips-paivalliseen, ja saastainen vesijohtovesi pulloon limpparia. Oli todella hellyyttava tilanne - kuinka pienella panoksella oikeasti voi saada 50 lasta pariksi tunniksi todella onnellisiksi ja kiitollisiksi. Lapsille viela jaettiin hammasharjat ja muita hygieniavalineita - he olivat todella ilosia saadessaan niita. Mietinpa suomalaislapsien reaktiota, jos heille ilmoitettaisiin etta he tulevat illalla saamaan lahjoja, ja jokaiselle jaettaisiin hammasharjat...
Torstai oltiin normaalisti toissa, ja perjantai-aamuna heratys olikin 4.30. Jorgen tosin heratti jo siina ennen neljaa kun innostui oikein kuorsaamaan. Lahto Mwanzaan oli Moshista klo 6.00, ja 12 tunnin sijaan bussimatka kesti 16 tuntia. Meinasivat olla pakarat hieman jumissa... kuupasta puhumattakaan. Kokemuksena bussimatka oli upea, aivan mielettomia maisemia ja idyllisia afrikkalaiskylia matkan varrella. Meinasi antiempaattiselta suomalaismiehelta itku tulla - toki varmaan vasymyksella oli osansa tunneruopyssa (eihan miehet muuten itke). Ei saatu ikkunapaikkoja bussista, joten kuvaaminen jai matkalta valiin. Harmitti, silla tuollaisia maisemia ei Moshissa nae. Ehkapa paluumatkalla sitten.
Paastiin kuin paastiinkin noitumisen, odottamisen, 1,5 litran vesipullon ja 4 kuivan paahtoleivan voimin perille Mwanzaan. Eipa nayttanyt pimeassa haappoiselta - se tosin huomattiin jo Nairobissa, paivanvalossa voi vasta arvioida kaupunkia ja paikallista elamaa. Upeeta, etta jossain pain maailmaa on paikkoja, jonka tahtitaivasta ei valosaaste pilaa. Saastaahan siina sahkoakin. Tanaan pyorittiin Mwanzassa paiva, kaytiin vahan katsastelemassa Victoria-jarvea ja paikallista lahioelamaa. Pyorittiin yhdessa lahiossa, ja saatiin kylla todeta ettei taalla hirveesti valkoisia pyori. "Mzungu, mzungu", joka tarkoittaa valkoista, kajahti lukemattomien lasten suusta kun kavelimme ohi. Menimme paikalliseen kuppilaan virkistymaan, ja yks todella ihana paikallistytto (ehka 2 v) tuli tutkimaan: se hiplas mun kasia varmaan monta minuuttia ja ihmetteli vaan meidan erilaisuutta.
On kyl upeeta, ja toisaalta kaivattua vaihtelua Moshiin. Huominen paiva viela Mwanzassa, ja maanantaiaamuna sama rumba kohti Moshia. Tuleepahan ainakin matkustettua ja nahtya paikkoja.
lauantai 22. tammikuuta 2011
tiistai 18. tammikuuta 2011
Karman laista
Rakas päiväkirja, rakkaat ystävät, naiset ja herrat, hyvä seurakunta,
on huonoja kokonaisia päiviä, ja hyviä päiviä huonoilla lopuilla. Joskus myös hyviä kokonaisia päiviä. Eilinen oli ehdottomasti vaihtoehto b. Aamulenkki teki todella hyvää, ja töissä päivä oli mitä parhain; lapset olivat kunnolla ja jopa oppivat jotain! Aleksin kanssa pyörittiin kaupungissa töiden jälkeen ja oli ihan huippua, ostin myös shortsit ja auton renkaista tehdyt sandaalit. Cool! Meille oli katettu illallinen hostellin pihalle, aivan luksusta - valoja, hyvää ruokaa, so romantisch! Jauhettiin skeidaa muiden vapaaehtoisten kanssa ja vietettiin hyvää iltaa. KUNNES; Safiri, joka on siis meidän kontakti täällä hotellin päässä, ja huolehtii kaikista käytännön asioista, tulee ilmoittamaan, että "Aleksi ja Joonas, saatte uuden kaverin huoneeseenne." Meni päivästä maku, ja kuorsaavan Jörgenin takia yöunet. Oli kiukussa nielemistä, ja on edelleen - Jörgen on täällä yli viikon. Juuri kun päästiin fiilistelemästä hyvää päivää... Karman laki ei tee poikkeusta tälläkään kertaa.
Tämä päivä meni kiukkua niellessä ja töissä - saatiin Aleksille uusi Samsungin kamera ostettua! Jotain positiivista. Ja koti-ikävää sai vähän taltutettua Skypen avulla. Nyt juuri lähti hostellilta sähköt, ja vanha Aceri varmaan sammuu iha justiinsa, joten... palataan astialle!
PS. Jos Jörgenistä jotain hyötyä on, niin ainakin se, että aamulenkkirutiini saa luvan jatkua, kun ei jaksa turhan paljon täällä kämpässä aikaa viettää.
<3
on huonoja kokonaisia päiviä, ja hyviä päiviä huonoilla lopuilla. Joskus myös hyviä kokonaisia päiviä. Eilinen oli ehdottomasti vaihtoehto b. Aamulenkki teki todella hyvää, ja töissä päivä oli mitä parhain; lapset olivat kunnolla ja jopa oppivat jotain! Aleksin kanssa pyörittiin kaupungissa töiden jälkeen ja oli ihan huippua, ostin myös shortsit ja auton renkaista tehdyt sandaalit. Cool! Meille oli katettu illallinen hostellin pihalle, aivan luksusta - valoja, hyvää ruokaa, so romantisch! Jauhettiin skeidaa muiden vapaaehtoisten kanssa ja vietettiin hyvää iltaa. KUNNES; Safiri, joka on siis meidän kontakti täällä hotellin päässä, ja huolehtii kaikista käytännön asioista, tulee ilmoittamaan, että "Aleksi ja Joonas, saatte uuden kaverin huoneeseenne." Meni päivästä maku, ja kuorsaavan Jörgenin takia yöunet. Oli kiukussa nielemistä, ja on edelleen - Jörgen on täällä yli viikon. Juuri kun päästiin fiilistelemästä hyvää päivää... Karman laki ei tee poikkeusta tälläkään kertaa.
Tämä päivä meni kiukkua niellessä ja töissä - saatiin Aleksille uusi Samsungin kamera ostettua! Jotain positiivista. Ja koti-ikävää sai vähän taltutettua Skypen avulla. Nyt juuri lähti hostellilta sähköt, ja vanha Aceri varmaan sammuu iha justiinsa, joten... palataan astialle!
PS. Jos Jörgenistä jotain hyötyä on, niin ainakin se, että aamulenkkirutiini saa luvan jatkua, kun ei jaksa turhan paljon täällä kämpässä aikaa viettää.
<3
sunnuntai 16. tammikuuta 2011
Hiljalleen sopeutumista
Jambo!
Ensimmäinen työviikko on jo takanapäin, ja meni kuin hujauksessa. Ajoittain aika kävi hieman pitkäksi, mutta esimerkiksi se, kun poika juoksee toisen perässä kirveen kanssa, herätti myös niin pelkoa kuin mielenkiintoa. Hermot olivat kireällä, kun lapset eivät totelleet puhetta. Heillä on tapana selvittää asioita fyysisin mittelöin, ja periaatteessa he odottavat meiltäkin fyysistä rankaisemista. Ei oikein toi hakkaaminen nappaa. No, ehkä asenteet pikkuhiljaa viikkojen kuluessa muuttuvat ja käydään katujen kasvattien kanssa nyrkkitappelua. Turpaanhan siinäkin tulisi.
Kaikki järjestelyt ja "arjen" rutiinit ovat sujuneet ihan mutkitta, mutta tekniikan kanssa on ollut hirveetä säätämistä. Ensin ei saatu nettiä toimimaan, ja kun se saatiin, kone sanoi väliaikaisesti itsensä irti. Se saatiin kuitenkin toimimaan, mutta sitten kun piti Skypessä höpötellä, niin täältä uutena ostettu headset ei tykännyt meistä... Niin joo ja Aleksi pudotti kameransa Dala-dalasta tielle. Näyttö sanoi hellurei.
Suomalainen sunnuntai voitaisiin nimetä kansalliseksi krapulapäiväksi, mutta täällä näkee sunnuntaisin enemmän ihmisiä kännissä kuin koko viikon aikana - ja keskellä päivää. Todella outoa.Eräs paikallinen Oskar tuli kertomaan omaa elämäntarinaansa meidän pöytään paikalliskuppilassa. Eihän siitä mitään ymmärtänyt, mutta toivottavasti elämänsä on edes hieman selkeämpi kuin sammaltava englantinsa. Meidän osalta sunnuntai pyhitettiin lepopäiväksi, ei suoraan sanottuna keksitty oikein mitään tähdellistä tekemistä. Aamulla käytiin juoksulenkillä, käytiin parissa paikallisessa istuskelemassa päivällä ja syömässä ja kiertelemässä kaupunkia. Päivä päivältä tuntuu enemmän kodilta. Nenä vaan on täynnä pölyä ja jalat ihan shaibassa.
Hyvin levänneinä taas unihiekkaa lärviin ja kohti uutta viikkoa. Pysykää kanavalla.
Asante sana.
Ensimmäinen työviikko on jo takanapäin, ja meni kuin hujauksessa. Ajoittain aika kävi hieman pitkäksi, mutta esimerkiksi se, kun poika juoksee toisen perässä kirveen kanssa, herätti myös niin pelkoa kuin mielenkiintoa. Hermot olivat kireällä, kun lapset eivät totelleet puhetta. Heillä on tapana selvittää asioita fyysisin mittelöin, ja periaatteessa he odottavat meiltäkin fyysistä rankaisemista. Ei oikein toi hakkaaminen nappaa. No, ehkä asenteet pikkuhiljaa viikkojen kuluessa muuttuvat ja käydään katujen kasvattien kanssa nyrkkitappelua. Turpaanhan siinäkin tulisi.
Kaikki järjestelyt ja "arjen" rutiinit ovat sujuneet ihan mutkitta, mutta tekniikan kanssa on ollut hirveetä säätämistä. Ensin ei saatu nettiä toimimaan, ja kun se saatiin, kone sanoi väliaikaisesti itsensä irti. Se saatiin kuitenkin toimimaan, mutta sitten kun piti Skypessä höpötellä, niin täältä uutena ostettu headset ei tykännyt meistä... Niin joo ja Aleksi pudotti kameransa Dala-dalasta tielle. Näyttö sanoi hellurei.
Suomalainen sunnuntai voitaisiin nimetä kansalliseksi krapulapäiväksi, mutta täällä näkee sunnuntaisin enemmän ihmisiä kännissä kuin koko viikon aikana - ja keskellä päivää. Todella outoa.Eräs paikallinen Oskar tuli kertomaan omaa elämäntarinaansa meidän pöytään paikalliskuppilassa. Eihän siitä mitään ymmärtänyt, mutta toivottavasti elämänsä on edes hieman selkeämpi kuin sammaltava englantinsa. Meidän osalta sunnuntai pyhitettiin lepopäiväksi, ei suoraan sanottuna keksitty oikein mitään tähdellistä tekemistä. Aamulla käytiin juoksulenkillä, käytiin parissa paikallisessa istuskelemassa päivällä ja syömässä ja kiertelemässä kaupunkia. Päivä päivältä tuntuu enemmän kodilta. Nenä vaan on täynnä pölyä ja jalat ihan shaibassa.
Hyvin levänneinä taas unihiekkaa lärviin ja kohti uutta viikkoa. Pysykää kanavalla.
Asante sana.
torstai 13. tammikuuta 2011
Msamaria - katulasten keskus
Kolme paivaa toita takana - vahintaankin mielenkiintoisia kaikki. On tullut todistettua, etta lapset ovat aivan ihania ja vastaanottavia, ja kulttuurieroista huolimatta tulevat kylla hyvin meidan kanssa toimeen. Toisaalta Msamariassa on ollut luottamuspulaa ja yksi tyontekijoista sanoi juuri itsensa irti meidan ekana tyopaivana - haistatti itse bossille pitkat ja valitti siita kuinka paikan pitajat vievat lapsilta rahaa. Tuli tosi surullinen olo lasten puolesta, ja toisaalta, kun ainoa lapsista valittava ja heidan asemaansa puolustava vakiotyontekija lahti pois, jai meille vapaaehtoisille ehka enemman humanitaarista vastuuta.
Suomessa ala-asteella jokaiselle oppilaalle jaetaan kynat ja kumit. Jos ei kyna havia tai muuten vaan hajoa, se on mukava katkaista pulpetin kannen valissa tai jotain muuta fiksua. Kumista on mukava tehda pienempia paloja ja heitella niilla luokkatovereita. Opetus on pakkopullaa, ja koulussa on tylsaa. Paitsi valkalla ja ruokailussa. Taalla lapset ovat aivan innoissaan kun saavat laskea matikkaa tai kirjoittaa tai piirtaa. Ja ne arvostaa sita kun joku opettaa niita, ovat aivan innoissaan. Suurin osa penskoista on koulussa, mutta muutamat odottavat viela sponsorirahoja tai koulupukuja. Aika monilla lapsista on selvia hahmottamisongelmia numeroiden kirjoittamisessa yms.. Haastetta piisaa. Koettiin aika hirvea elamys Aleksin kanssa ekana tyopaivana, kun erehdyttiin kohteliaisuussyista maistamaan Ugalia, eli maissipuuroa, ja sen kera jotain papukastiketta. Ruokahaluja ei lisannyt myoskaan huonot hygieniaolosuhteet - lapset kun eivat oikein kasienpesusta piittaa. Katujen kasvateilla muutenkin aika erikoinen kasitys terveydesta ja muutenkin elamasta. Mut mielenkiintoista on! Kaupunkikin alkaa tuntua jo kodilta.
Ja Laura: taalla on sulle kuplavolkkareita ja hippibusseja! Tykkaisit varmasti.
Hajotkaa lumeen ja pakkaseen! Ootte rakkaita. <3
JuJu (jungle-juanes)
Suomessa ala-asteella jokaiselle oppilaalle jaetaan kynat ja kumit. Jos ei kyna havia tai muuten vaan hajoa, se on mukava katkaista pulpetin kannen valissa tai jotain muuta fiksua. Kumista on mukava tehda pienempia paloja ja heitella niilla luokkatovereita. Opetus on pakkopullaa, ja koulussa on tylsaa. Paitsi valkalla ja ruokailussa. Taalla lapset ovat aivan innoissaan kun saavat laskea matikkaa tai kirjoittaa tai piirtaa. Ja ne arvostaa sita kun joku opettaa niita, ovat aivan innoissaan. Suurin osa penskoista on koulussa, mutta muutamat odottavat viela sponsorirahoja tai koulupukuja. Aika monilla lapsista on selvia hahmottamisongelmia numeroiden kirjoittamisessa yms.. Haastetta piisaa. Koettiin aika hirvea elamys Aleksin kanssa ekana tyopaivana, kun erehdyttiin kohteliaisuussyista maistamaan Ugalia, eli maissipuuroa, ja sen kera jotain papukastiketta. Ruokahaluja ei lisannyt myoskaan huonot hygieniaolosuhteet - lapset kun eivat oikein kasienpesusta piittaa. Katujen kasvateilla muutenkin aika erikoinen kasitys terveydesta ja muutenkin elamasta. Mut mielenkiintoista on! Kaupunkikin alkaa tuntua jo kodilta.
Ja Laura: taalla on sulle kuplavolkkareita ja hippibusseja! Tykkaisit varmasti.
Hajotkaa lumeen ja pakkaseen! Ootte rakkaita. <3
JuJu (jungle-juanes)
maanantai 10. tammikuuta 2011
Tanzania, Moshi
Hellurei ja hellat tunteet! Mts tn?
Eilen tosiaan tultiin melko rajulla bussikyydilla Nairobista tanne Moshiin, Pohjois-Tansaniaan. MATKALLA NAHTIIN PAVIAANEJA! Vahan meinasi olla saheltamista kun ei oikein tiedetty etta mihin meidan piti tulla, mutta paastiin majapaikkaan lopulta. Ei se erikoinen mesta ole, mutta THANK GOD meilla on oma huone jaettuna Albun kanssa. Ja safka on huippuhyvaa! Tutustuttiin muutamaan eurooppalaiseen vapaaehtoseen jotka vaikuttavat tosi hyvilta tyypeilta. Ja tanaan meidan hostellin paajehu piti esittelykierroksen Moshissa. Mukavan oloinen kaupunki, todellakin! Tosin hieman sekava - eilen jo oltiin kuspaskat housussa kun ei tiedetty miten paastaan takaisin kampille.
Vahan on jannitysta ilmassa, huomenna alkaa varsinainen tyo sellaisessa katulasten keskuksessa - kuulostaa kieltamatta ihan mielenkiintoiselta. Siella on noin 60 penskaa, eika varsinaisia tyontekijoita kuin yksi, joten tyonsarkaa varmasti riittaa.
Tahan asti kaikki sujunut ihan hyvin, pienia, asiaan kuuluvia sahlayksia lukuunottamatta. Ja toki ikavakin on paassyt vahan kaivelemaan, mutta koska ollaan suomalaisia, sisukkaita sisseja, ei todellakaan itketa vaan puretaan huulta! NI! Verrattuna Nairobiin taa Moshi on tietysti aika paljon pienempi mesta, mut ei niin kaoottinen ja sekava. Mukavan nakoisia rakennuksia ja kaikkee semmosta. Asutaan n 3 km keskustasta, mutta dala-dalalla (molo-molo) paasee 250 shillingilla (ei kaytannossa mitaan) kulkemaan tota valia. Se kyyti on muutenki just jees, sellaista ei tosiaan Suomessa nae. Ihmiset, etenkin vanhat, on symppiksia ja juttelee ja hymyilee ja on vastaanottavia, ihania.
Nyt olis vuorossa tosiaan tahan kaupunkiin parempi tutustuminen - ihmiset, kulttuuri ja paikalliset elamantavat. Lamminta taalla on about 30 astetta, joten siinakin jo totuttelemista. Mut nailla mennaan eika meinata. Nyt lahdetaan syomaan Safilin tekemaa herkkusafkaa! Jonka jalkeen perinteiset ikavaitkut yhdessa illalla... not.
Kirpakoita pakkasia, paljon lunta ja muuta mukavaa Suomeen, elakaa sovussa ja rakkaudessa!
Jungle-Juanes
Eilen tosiaan tultiin melko rajulla bussikyydilla Nairobista tanne Moshiin, Pohjois-Tansaniaan. MATKALLA NAHTIIN PAVIAANEJA! Vahan meinasi olla saheltamista kun ei oikein tiedetty etta mihin meidan piti tulla, mutta paastiin majapaikkaan lopulta. Ei se erikoinen mesta ole, mutta THANK GOD meilla on oma huone jaettuna Albun kanssa. Ja safka on huippuhyvaa! Tutustuttiin muutamaan eurooppalaiseen vapaaehtoseen jotka vaikuttavat tosi hyvilta tyypeilta. Ja tanaan meidan hostellin paajehu piti esittelykierroksen Moshissa. Mukavan oloinen kaupunki, todellakin! Tosin hieman sekava - eilen jo oltiin kuspaskat housussa kun ei tiedetty miten paastaan takaisin kampille.
Vahan on jannitysta ilmassa, huomenna alkaa varsinainen tyo sellaisessa katulasten keskuksessa - kuulostaa kieltamatta ihan mielenkiintoiselta. Siella on noin 60 penskaa, eika varsinaisia tyontekijoita kuin yksi, joten tyonsarkaa varmasti riittaa.
Tahan asti kaikki sujunut ihan hyvin, pienia, asiaan kuuluvia sahlayksia lukuunottamatta. Ja toki ikavakin on paassyt vahan kaivelemaan, mutta koska ollaan suomalaisia, sisukkaita sisseja, ei todellakaan itketa vaan puretaan huulta! NI! Verrattuna Nairobiin taa Moshi on tietysti aika paljon pienempi mesta, mut ei niin kaoottinen ja sekava. Mukavan nakoisia rakennuksia ja kaikkee semmosta. Asutaan n 3 km keskustasta, mutta dala-dalalla (molo-molo) paasee 250 shillingilla (ei kaytannossa mitaan) kulkemaan tota valia. Se kyyti on muutenki just jees, sellaista ei tosiaan Suomessa nae. Ihmiset, etenkin vanhat, on symppiksia ja juttelee ja hymyilee ja on vastaanottavia, ihania.
Nyt olis vuorossa tosiaan tahan kaupunkiin parempi tutustuminen - ihmiset, kulttuuri ja paikalliset elamantavat. Lamminta taalla on about 30 astetta, joten siinakin jo totuttelemista. Mut nailla mennaan eika meinata. Nyt lahdetaan syomaan Safilin tekemaa herkkusafkaa! Jonka jalkeen perinteiset ikavaitkut yhdessa illalla... not.
Kirpakoita pakkasia, paljon lunta ja muuta mukavaa Suomeen, elakaa sovussa ja rakkaudessa!
Jungle-Juanes
lauantai 8. tammikuuta 2011
Ja matka jatkuu...
Rakas paivakirja,
tanaan oli hyva paiva. Kaytiin Albun kanssa kiertelamassa viela Nairobia, syotiin ranskalaisia ja muita paikallisia herkkuja. Kameran kanssa meinasi tulla ongelmia kun eras mies ei oikein tykannyt kun kuvasin sen hedelmakojua. Ei se mitaan, en edes saanut turpaan... viela.
Kaytiin tosiaan jo aiemmin slummissa, mutta oli pakko menna uudestaan tanaan. Se on Ita-Afrikan suurin slummi, varmaan satoja tuhansia ihmisia - slummia slummin peraan ja koyhyytta silmankantamattomiin. Oli todella liikuttavaa lukea seinilta teksteja jossa pyydettiin rauhaa ja tasa-arvoa. Mentiin aika arkoina sinne slummiin, ja oli se kieltamatta aika pelottavaa, mutta ne lapset oli aivan mahtavia. Niin iloisia ja tulivat repimaan naamasta ja ruuhkatukasta. Saatiin parit kuvatkin niiden kanssa, oli kylla hellyyttava kokemus. Varmasti jai Nairobista elavimpana mieleen juuri kyseessaoleva slummi ja sen ihmiset.
Illan paatteeks kaytiin viela paikallisessa syomassa, ja viimeisen telttayon jalkeen olisi aamulla lahto kohti Tansaniaa, Moshia. Jannittaa, koska 8 tunnin bussimatka paikallisella bussilla kuulostaa vahintaankin mielenkiintoiselta.
tanaan oli hyva paiva. Kaytiin Albun kanssa kiertelamassa viela Nairobia, syotiin ranskalaisia ja muita paikallisia herkkuja. Kameran kanssa meinasi tulla ongelmia kun eras mies ei oikein tykannyt kun kuvasin sen hedelmakojua. Ei se mitaan, en edes saanut turpaan... viela.
Kaytiin tosiaan jo aiemmin slummissa, mutta oli pakko menna uudestaan tanaan. Se on Ita-Afrikan suurin slummi, varmaan satoja tuhansia ihmisia - slummia slummin peraan ja koyhyytta silmankantamattomiin. Oli todella liikuttavaa lukea seinilta teksteja jossa pyydettiin rauhaa ja tasa-arvoa. Mentiin aika arkoina sinne slummiin, ja oli se kieltamatta aika pelottavaa, mutta ne lapset oli aivan mahtavia. Niin iloisia ja tulivat repimaan naamasta ja ruuhkatukasta. Saatiin parit kuvatkin niiden kanssa, oli kylla hellyyttava kokemus. Varmasti jai Nairobista elavimpana mieleen juuri kyseessaoleva slummi ja sen ihmiset.
Illan paatteeks kaytiin viela paikallisessa syomassa, ja viimeisen telttayon jalkeen olisi aamulla lahto kohti Tansaniaa, Moshia. Jannittaa, koska 8 tunnin bussimatka paikallisella bussilla kuulostaa vahintaankin mielenkiintoiselta.
perjantai 7. tammikuuta 2011
Telttailee maailman toiseksi vaarallisimmas kaupungis
JAMBO!
Univeloista ja lievasta jannityksesta huolimatta ekat paivat on menneet tosi kivasti. Nairobi, jossa siis vietetaan muutama paiva ennen Tansaniaan siirtymista, on pikkase janska kaupunki! Huhhuh... Taalla nakyy tosi hyvin sosio-ekonomisten taustojen vaikutus ihan kaikkeen... Ihmisia on ihan todella paljon, liikenne ihan hulluntuntuista - bussit, henkiloautot ja maitokarryt yhdessa kasasssa tiella. Huissss... Tosi kaoottinen mesta! Ollaan oltu aika ennakkoluuloisia, ja varovaisia, onhan taa sentaan maailman toiseks vaarallisin kaupunki. Kertaakaan ei oo kuitenkaa tullu ees mitaan siihen viittaavaa etta joutuisi ryoston kohteeksi, siistii. Kaytiin eilen illalla yhessa Nairobin isoimmista slummeista - oli se uskomattoman vaikuttavan nakonen paikka. Kannatti kayda vaikka ainoa kaunis asia siella oli niiden lasten iloisuus.
Loydettiin Aleksin kanssa tosi helmi mesta majoittua, Wilderbeest-hostelli. Nukutaan teltassa tossa pihalla. Siella lentelee jotain haukkoja ja muita pelottavia lintuja :DDDD HUISSSS!
Ja tanaa nahtii KILPPARI! Se tuli ton yhen suihkuhuoneen takaa. Ja sit nahtii toinenki. Ne oli kivoja. Jee! Sunnuntaina lahdetaan Tansaniaan, 8 aamulla lahtee bussi ja kestaa 8 tuntia. Jannittaa vahan etta meneeko maha sekaisin matkalla... Sielta varmaan palailen astialle.
<3
Univeloista ja lievasta jannityksesta huolimatta ekat paivat on menneet tosi kivasti. Nairobi, jossa siis vietetaan muutama paiva ennen Tansaniaan siirtymista, on pikkase janska kaupunki! Huhhuh... Taalla nakyy tosi hyvin sosio-ekonomisten taustojen vaikutus ihan kaikkeen... Ihmisia on ihan todella paljon, liikenne ihan hulluntuntuista - bussit, henkiloautot ja maitokarryt yhdessa kasasssa tiella. Huissss... Tosi kaoottinen mesta! Ollaan oltu aika ennakkoluuloisia, ja varovaisia, onhan taa sentaan maailman toiseks vaarallisin kaupunki. Kertaakaan ei oo kuitenkaa tullu ees mitaan siihen viittaavaa etta joutuisi ryoston kohteeksi, siistii. Kaytiin eilen illalla yhessa Nairobin isoimmista slummeista - oli se uskomattoman vaikuttavan nakonen paikka. Kannatti kayda vaikka ainoa kaunis asia siella oli niiden lasten iloisuus.
Loydettiin Aleksin kanssa tosi helmi mesta majoittua, Wilderbeest-hostelli. Nukutaan teltassa tossa pihalla. Siella lentelee jotain haukkoja ja muita pelottavia lintuja :DDDD HUISSSS!
Ja tanaa nahtii KILPPARI! Se tuli ton yhen suihkuhuoneen takaa. Ja sit nahtii toinenki. Ne oli kivoja. Jee! Sunnuntaina lahdetaan Tansaniaan, 8 aamulla lahtee bussi ja kestaa 8 tuntia. Jannittaa vahan etta meneeko maha sekaisin matkalla... Sielta varmaan palailen astialle.
<3
Tilaa:
Kommentit (Atom)